International criteria for electrocardiographic interpretation in athletes: Consensus statement

Sudden cardiac death (SCD) is the leading cause of mortality in athletes during sport. A variety of mostly hereditary, structural or electrical cardiac disorders are associated with SCD in young athletes, the majority of which can be identified or suggested by abnormalities on a resting 12-lead electrocardiogram (ECG). Whether used for diagnostic or screening purposes, physicians responsible for the cardiovascular care of athletes should be knowledgeable and competent in ECG interpretation in athletes. However, in most countries a shortage of physician expertise limits wider application of the ECG in the care of the athlete. A critical need exists for physician education in modern ECG interpretation that distinguishes normal physiological adaptations in athletes from distinctly abnormal findings suggestive of underlying pathology. Since the original 2010 European Society of Cardiology recommendations for ECG interpretation in athletes, ECG standards have evolved quickly, advanced by a growing body of scientific data and investigations that both examine proposed criteria sets and establish new evidence to guide refinements. On 26-27 February 2015, an international group of experts in sports cardiology, inherited cardiac disease, and sports medicine convened in Seattle, Washington (USA), to update contemporary standards for ECG interpretation in athletes. The objective of the meeting was to define and revise ECG interpretation standards based on new and emerging research and to develop a clear guide to the proper evaluation of ECG abnormalities in athletes. This statement represents an international consensus for ECG interpretation in athletes and provides expert opinion-based recommendations linking specific ECG abnormalities and the secondary evaluation for conditions associated with SCD

International criteria for electrocardiographic interpretation in athletes: Consensus statement.

Sudden cardiac death (SCD) is the leading cause of mortality in athletes during sport. A variety of mostly hereditary, structural or electrical cardiac disorders are associated with SCD in young athletes, the majority of which can be identified or suggested by abnormalities on a resting 12-lead electrocardiogram (ECG). Whether used for diagnostic or screening purposes, physicians responsible for the cardiovascular care of athletes should be knowledgeable and competent in ECG interpretation in athletes. However, in most countries a shortage of physician expertise limits wider application of the ECG in the care of the athlete. A critical need exists for physician education in modern ECG interpretation that distinguishes normal physiological adaptations in athletes from distinctly abnormal findings suggestive of underlying pathology. Since the original 2010 European Society of Cardiology recommendations for ECG interpretation in athletes, ECG standards have evolved quickly, advanced by a growing body of scientific data and investigations that both examine proposed criteria sets and establish new evidence to guide refinements. On 26-27 February 2015, an international group of experts in sports cardiology, inherited cardiac disease, and sports medicine convened in Seattle, Washington (USA), to update contemporary standards for ECG interpretation in athletes. The objective of the meeting was to define and revise ECG interpretation standards based on new and emerging research and to develop a clear guide to the proper evaluation of ECG abnormalities in athletes. This statement represents an international consensus for ECG interpretation in athletes and provides expert opinion-based recommendations linking specific ECG abnormalities and the secondary evaluation for conditions associated with SCD

Digiosaaminen osana ammatillista koulutusta

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten ammattisotilaat kokevat digitaalisen osaamisen osana ammatillista osaamista. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostettiin digitalisaatiosta, osaamisesta ja digitaalisesta osaamisesta. Tutkimus suoritettiin digitaalisen osaamisen näkökulmasta. Tutkimuskirjallisuuden mukaan digitalisaation avulla on saavutettu sekä yksityisellä että julkisella sektorilla muutoksia organisaation toimintatapoihin. Digitalisaatio on muokannut yksilöiden osaamistarpeita työntekoon liittyen. Uuden oppiminen ja moniosaaminen ovat nykyajan ja tulevaisuuden osaamistarpeita. Tutkimus toteutettiin laadullisin menetelmin. Empiirinen aineisto hankittiin kahden ryhmän teemahaastattelulla. Ryhmät koostuivat sotatieteiden maisterikurssin opiskelijoista sekä Parolan huoltopataljoonan henkilökunnasta. Haastatteluaineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Analyysissä muodostettiin aineiston perusteella jäsennellyt luokat jokaiseen alatutkimuskysymykseen vastaamiseksi. Tutkimustulosten mukaan digitaalisella teknologialla on nykypäivänä keskeinen rooli sekä hallinnollista työtä tekevien että koulutustehtävissä olevien henkilöiden töiden hoitamisessa. Digitaaliset työkalut ovat tuoneet uusia mahdollisuuksia kommunikointiin ja tiedon käsittelyyn. Teknologia on keventänyt fyysistä hallinnollisen työn määrää. Siviili- ja työelämässä käytettävä digitaalinen teknologia on tullut kehityksen myötä lähemmäs toisiaan. Nykyaikana käytössä olevat laitteet ja ohjelmistot ovat helpottaneet kommunikointia työhön liittyvissä asioissa myös siviiliajalla. Tutkittavien mukaan digitaalinen osaaminen koetaan olevan Puolustusvoimissa työskentelevän henkilön perustaito tehtävästä riippumatta. Omassa tehtävässä käytettävien laitteiden ja ohjelmien osaamisen taso vaikuttaa suoraan työn tehokkuuteen. Koulutetut asiat vanhenevat yhä nopeammin, koska digitaalisen teknologian kehitys on jatkuvasti kiihtyvää. Henkilöstöllä on käytössään lukuisia erilaisia digitaalisia järjestelmiä, jotka vaativat erityisosaamista. Tärkeimpänä tutkittavien mukaan pidettiin perustason osaamista käyttää yleisiä, kaikkien käytössä olevia sähköisiä digitaalisia työkaluja. Digitaalisen osaamisen yleisimmät kehittämisen menetelmät tutkittavien osalta olivat itseopiskelu ja vertaisilta saatava tuki tarpeen mukaan. Vähäiset aikaresurssit eivät mahdollista yhteisiin koulutustapahtumiin osallistumista säännöllisesti. Koulutuksen näkökulmasta olisi tärkeää keskittyä yhteisen osaamispohjan kehittämiseen digitaalisissa perustyökaluissa